Väriä elämään

Ennen meidän pyykkinarulla näytti tältä...

...tai tältä.

Nyt myös tältä:)

Luomulihaa ja tuontiviiniä

Vietettiin eilen iltaa naapureiden kanssa. Tehtiin yhdessä ruokaa ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Oli kivaa! Pitkästä aikaa tuli järkättyä jotain tuollaista. Häälahjaksi saadut Lumi-kahvikupitkin pääsivät melkein käyttöön. Ne katettiin, mutta kahvit jäi keittämättä, kun jälkiruoan kanssa meni niin myöhään. Ruoka ei ehtinyt kuviin, "jälkipyykki" sentään.

Domus-projekti

Ostin netistä kaksi Ilmari Tapiovaaran Domus-tuolia. Ne ovat tosin kappaleina. Aikaisempi omistaja oli aloittanut kunnostuksen, mutta se oli jäänyt häneltä kesken. Toivottavasti minä saisin projektin loppuun. Osat ovat vielä laatikossa. Muutamaa kurkkasin. Hionnat näytti olevan pääosin tehty, mutta istuinosia pitää vielä entrata ennen kuin pääsee maalaushommiin. Kivaa päästä taas tekemään jotain käsillään, siinä kun saa aikaan jotain konkreettista.

Keittiön kasvojenkohotus

Keittiö tarvitsisi päivitystä. Vihreät kaakelit ovat edellisen asukkaan valitsemat ja sinällään ok, mutta minulla on tullut niihin mitta täyteen. Vähän säälittää ne repiä irti, ovat kuulemma käsintehtyjä ja sopivat periaatteessa keittiöön. Väri vaan ei miellytä ja nuo hedelmäkuviot inhottavat. Kaakelien maalaustakin on harkittu, mutta en usko, että saumoista saisi nätit. Äiti ja isä on jo värvätty laatoittajiksi. Vielä pitäisi valita sopivat. Väri vaihtuu vaaleammaksi, todennäköisesti valkoiseksi. Saumoihin harkitsen harmaata.

Suomalaista superia

Vietimme viikonloppua ystävien kanssa mökkeillen. Naisten kanssa poimimme mökin pihasta puolukoita. Kerrankin marjojen poimiminen oli kivaa. Oli hyvää seuraa ja erinomainen paikka. Aika meni nopeasti jutellessa ja marjoja tuli muutaman neliön alueelta tunnissa kaksi täyttä ämpäriä. Kuka tässä goji-marjoja kaipaa.

Yön hiljainen hetki

Lapsi ja mies nukkuvat. Jokainen järkevä perheenäiti menisi itsekin untenmaille, mutta halusin vähän aikaa itselle sekä lasin viiniä ja vähän juustoja. Herkkuja, joita ei voinut raskaana ollessa nauttia. Sikäli mikäli joku ei ole vielä tutustunut viikunahilloon niin se kannattaa ehdottomasti.

Löytö

Jokin aika sitten luin Vihreä Talo -blogista, kuinka kirjoittaja oli löytänyt designia tietämättään. Ajattelin, että onnistaisipa minuakin joskus noin. Perjantaina selasin Koti ja Keittiö- lehteä ja siellähän se oli, minun designlöytöni! Ostin useampi vuosi sitten kolme kappaletta tuoleja muistaakseni viiden euron kappale hintaan. Lehdestä selvisi, että nämä samaiset tuolit on suunnitellut Risto Halme ja ne on valmistanut Isku Oy 1960-luvulla. Hinta-arviokin oli monikymmenkertainen maksamaani nähden. Tällä hetkellä tuolit ovat varastoituna odottamassa kunnostusta ja sopivaa paikkaa. Taitaa olla aika etsiä niille arvoisensa sija.