Ei ihan 24 nappia

Ei ollut kauhean pitkälle ajateltua tämä aikomus otsikoida tammikuun jutut aina sen päivän numerolla, jota eletään. Mitä pidemmälle kuu ehtii, sitä vaikeampi numerollisia aiheita on keksiä. Kaivelin joku aika sitten äidin nappivarastoja. Sieltä löytyi vaikka mitä hienouksia. Osa on varmaan jopa mummon peruja. Samettipintaiset on suosikit! Muistan, kuinka pienempänä nuo vinyylipintaiset olivat niin rumia ja nyt ne on niin hienoja. Niin se maku muuttuu tässäkin asiassa.

Tänään on ollut hyvä päivä. Juhlittiin siskon synttäreitä ja sain, jos en nyt pois päiväjärjestyksestä, ainakin eteenpäin yhden mieltäni kauan vaivanneen asian.

12 kirosanaa

Muistui taas mieleeni kotona lapsena ollut kahdenistuttava vanha pulpetti, aikalailla kuvan kaltainen, joskin vihreä. Jonkinlaisen varhaisteini-ikäisten osoittaman painostuksen tuloksena, se hävitettiin. Tiedättekö, kun siinä tietyssä iässä melkein kaikki asiat hävettää ja pulpetti oli kai yksi niistä kamalimmista asioista kotona. Se, että 90-luvulla ihannointiin lastulevyhuonekaluja, teki pulpetista varmasti vielä kamalamman.

Pulpetin kohtaloa olemme siskon kanssa mananneet monituisia kertoja. Viimeksi asia muistui mieleeni eilen, kun selasin jotain lehteä, jossa vastaava pöytä+penkki-yhdistelmä nökötti kauniina. Että on pitänytkin joskus olla ollut tyhmä #%¤#%(//%#

Toivottavasti, se joku, jolla meidän ihana pulpetti nyt on, osaa arvostaa sitä!

Kuva: Emilia & Johanna Living

Kolme joululahjaa

Meidän tädiltä ja hänen mieheltään saamme lahjaksi ja joskus muuten vaankin heidän vanhoja aarteitaan. Tänä jouluna paketeista paljastuivat minulle ja siskoilleni tällaisia herkkuja: Sarpanevan jälkiruokakulhoja, Toikan Flora-laseja ja Kastehelmi-tarjoilulautanen. Jälkiruokakulhot olivat alkuperäispakkauksessaan, laseissakin styrox-laatikko oli vielä jäljellä. Hienoja ovat ja käytännössä uudenveroisia, vaikka ikää taitaa olla ainakin yli 30 vuotta. Kiitokset R ja H!

Kahden kerroksen väkeä

Meillä on kaksi kerrosta ja se tarkoittaa sitä, että pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä portaisiin turvaportteja. Sen verran ahkeraan tuo pikkuneiti tuota pyllyään yrittää maasta saada, että kohtapuoliin on odotettavissa liikkeellelähtö ja jos tähänastisesta jalkojen viuhtomisesta on mitään pääteltävissä niin sitten lähdetään ja kovaa. En ole tehnyt asian eteen vielä mitään konkreettista: en mitannut portaiden leveyttä, en tutkinut kauppojen valikoimaa, en miettinyt järkevää mekanismia. Tai olen mä sitä pohtinut, että millä lienee tuo porraskaide käsitelty. Olisi kiva saada vedettyä portit samanvärisiksi. Täytyy kai rohkaista mielensä, ottaa yhteyttä edellisiin omistajiin ja tiedustella asiaa heiltä.

Ei tullut tästäkään uusivuosi-postausta.

Sunnuntaiblues

Ihme sunnuntaiblues vaivaa, vaikka eihän äitiyslomalaisella sellaista pitäisi olla, kun ei tarvitse mennä töihin tms. huomenna. Ihme kouluaikoina opittu tapa, josta en ole päässyt eroon. Sitä paitsi tässä kohdinhan pitäisi julkaista Uusi Vuosi -bloggaus, mutta katsotaan sitä sitten vaikka huomenissa.

Katsottiin äsken Yle Teemalta hyvä dokkari, Elämä päivässä. Se on kooste ympäri maailmaa olevien ihmisten 24.7.2010 kuvaamasta materiaalista. Jos et nähnyt, suosittelen katsomaan Yle Areenasta.

Dokkarin ja aiemmin päivällä käydyn puhelin keskustelun innottamana sain vihdoin aikaiseksi pitkään ajatuksissa pyörineen jutun. Ryhdyin Punaisen Ristin kuukausilahjoittajaksi. Se kävi muutamalla klikkauksella ja nettipankkitunnuksilla. Mukaan pääsee millä summalla tahansa, joten siitäkään ei pitäisi jäädä kiinni. Haastanpa sinutkin, hyvä lukija, mukaan. Kyllä teitä siellä ainakin jokunen on :)